Kissan turkinhoito: kuinka usein ja millä välineillä kissaa harjataan

Lyhytkarvaiselle kissalle riittää usein harjauskerta viikossa, kun taas pitkäkarvainen lajitoveri kaipaa kampaamista lähes päivittäin. Oikein valitut välineet, rauhalliset otteet ja ihon säännöllinen tarkistus säästävät kissan tuskallisilta takuilta ja karvapalloilta – sekä kodin huonekalut ylimääräiseltä karvapeitteeltä.

Pikaopas: harjausväli ja välineet turkkityypin mukaan

Turkkityyppi	Kuinka usein	Tärkein väline
Lyhytkarvainen	Vähintään kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin	Pehmeä- tai luonnonharjaksinen harja, kumisuka
Puolipitkä- tai pitkäkarvainen	Päivittäin tai vähintään joka toinen päivä	Pitkäpiikkinen metallikampa, tarvittaessa karsta
Tiheä kaksinkertainen turkki (esim. maine coon, siperiankissa)	Päivittäin, karvanlähtöaikaan erityisen huolellisesti	Metallikampa, pohjavillakampa tai -hara
Ikääntynyt tai ylipainoinen kissa	Turkkityypin mukaan; lisäksi päivittäinen tarkistus hankalasti saavutettaville alueille	Pehmeä harja, hellävarainen kampa

Kuinka usein kissaa tulisi harjata?

Vaikka kissat ovat tunnetusti tarkkoja puhtaudestaan, oma nuoleminen ei korvaa säännöllistä harjausta. Kansainvälisen eläinsairaalaketju VCA:n mukaan harjaaminen poistaa kuollutta karvaa ja ihosolukkoa sekä levittää ihon luonnollisia, suojaavia rasvoja tasaisesti koko turkkiin.

Lyhytkarvaisen kissan turkinhoidoksi riittää yleensä harjaus kerran viikossa. Brittiläiset eläinsuojelujärjestöt Cats Protection ja Blue Cross suosittelevat viikoittaista läpikäyntiä, kun taas yhdysvaltalainen ASPCA suosittaa harjausta yhdestä kahteen kertaan viikossa.

Pitkäkarvainen kissa puolestaan vaatii päivittäistä huolenpitoa. ASPCA määrittelee turkin pitkäksi, jos karvalla on pituutta yli viitisen senttimetriä. Tällainen karva takkuuntuu herkästi, ja monet pitkäkarvaiset kissat tarvitsevatkin päivittäin noin vartin mittaisen selvityshetken.

Herkeimmin huopaantuvia kohtia ovat korvantaustat, kainalot, vatsanalus sekä takajalkojen ”housukarvat”. Harjaus kannattaakin usein aloittaa juuri näistä kriittisistä paikoista.

Millainen harja tai kampa kannattaa valita?

Välinevalinta riippuu aina kissan turkin laadusta. VCA:n asiantuntijat suosittelevat seuraavia perusvälineitä:

• Jäykkäharjaksinen harja tehoaa lyhyeen ja niukkapohjavillaiseen turkkiin. ASPCA:n mukaan myös kumisuka on erinomainen apu irtoavan karvan nappaamiseen lyhytkarvaiselta kissalta.
• Pitkäpiikkinen metallikampa (erityisesti malli, jossa piikit ovat vuorotellen eri pituisia) selvittää puolipitkän ja pitkän karvan tehokkaasti ja auttaa avaamaan pienet takut.
• Karsta (slicker-harja) poistaa ohuilla, taivutetuilla metallipiikeillään pohjavillaa ja takunalkuja. Muun muassa RSPCA suosittelee sitä pitkäkarvaisille kissoille.
• Pohjavillahara sopii runsasturkkisille, kaksinkertaisen turkin omaaville roduille. Webvetin asiantuntijat kuitenkin muistuttavat, että ilman pohjavillaa olevan kissan turkkia se saattaa ohentaa liikaa.
• Pohjavillanpoistaja (ns. deshedding-työkalu) leikkaa ja poistaa irtovillaa tehokkaasti metallisen teränsä avulla. Se on tarkoitettu vain täsmähoitoon, eikä se korvaa tavallista harjaa. Käytä työkalua vain kuivaan, valmiiksi selvitettyyn turkkiin laitevalmistajan ohjeiden mukaan. Suositukset vaihtelevat suuresti: osa valmistajista suosittaa käyttöä viikoittain 10–20 minuuttia kerrallaan, kun taas monet ammattitrimmaajat suosittelevat käsittelyä korkeintaan kerran kuussa tai parissa. Etene aina varoen kissan ihoa tarkkaillen.

Hyvä nyrkkisääntö on viimeistellä harjaus aina metallikammalla. Harja saattaa liukua pinnalla vaivattomasti, mutta kampa yltää ihoon asti ja paljastaa piilossa lymyävät takut.

Päivittäiseen perushoitoon mainio valinta on hellävarainen luonnonharjaksinen puuharja, joka kerää pölyn ja irtokarvat ärsyttämättä ihoa.

Näin harjaat kissan oikein – askel askeleelta

1. Valitse hetki, jolloin kissa on unelias tai rentoutunut, vaikkapa ruoan tai leikkituokion jälkeen. Pidä ensimmäiset kerrat lyhyinä.
2. Etene aina karvan kasvusuuntaan, rauhallisin vedoin päästä kohti häntää. Muista harjata myös rinta ja vatsa, kuten ASPCA neuvoo.
3. Jaa pitkäkarvaisen kissan hännän karvat jakaukselle ja kampaa ne varoen kummaltakin puolelta.
4. Käy turkki lopuksi läpi metallikammalla, jotta huomaat pienetkin takut ajoissa.
5. Jos kissa osoittaa pienimpiäkään ärtymyksen merkkejä tai haluaa pois, lopeta heti. Kärsivällisyys palkitaan: pidennä kampaustuokioita vain kissan ehdoilla.

Kansainvälinen kissansuojelujärjestö International Cat Care painottaa, ettei kissaa saa koskaan pitää väkisin kiinni harjauksen aikana. Kissanpennun kanssa käsittelyyn totuttelu kannattaa aloittaa heti luovutusiässä lyhyiden, leppoisten harjaushetkien kautta.

Lyhytkarvaisen kissan viikkoharjaukseen on helppo yhdistää samalla loistarkastus. Cats Protection vinkkaa käymään turkin läpi tiheällä kirppukammalla: jos kampa kerää pieniä mustia pisteitä, jotka muuttuvat kostealle talouspaperille painettaessa punertaviksi, kyseessä on kirpunuloste.

Karvanlähtöaika: miten helpottaa kissan oloa?

Kissa pudottaa karvaa pitkin vuotta, mutta karvanlähdössä on selkeitä huippukausia. VCA:n mukaan viileämmässä ilmastossa ulkoilevilla kissoilla on kaksi rajua karvanlähtökautta: keväällä ja myöhään syksyllä, jolloin pohjavilla uusiutuu vauhdilla. Tasaisessa huoneenlämmössä ja keinovalossa elävät sisäkissat puolestaan tiputtavat karvaa usein tasaisemmin läpi vuoden.

Pohjoisen oloissa ulkoilevan lemmikin harjaustahti kannattaakin tuplata keväisin ja syksyisin. Sisäkissan kanssa parhaan rytmin löytää tarkkailemalla harjaan tarttuvan karvan määrää.

Tiheä harjaus ei pelasta ainoastaan kodintekstiilejä. Cornellin yliopiston kissaterveyskeskus muistuttaa, että kissa nielee karvanlähtöaikaan valtavasti karvaa, mikä johtaa herkästi karvapallojen muodostumiseen. Päivittäinen harjaus pienentää tätä riskiä merkittävästi. Cornellin asiantuntijoiden mukaan karvapallon oksentaminen kerran tai kahdesti kuukaudessa on vielä normaalia, mutta jos kissa muuttuu nuutuneeksi tai kieltäytyy syömästä yli vuorokauteen, tilanne vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Kodin pinnoille ja vaatteille irronneet karvat siivoaa kätevästi erillisellä tekstiiliharjalla, mutta kissan terveyden kannalta tärkein työ tehdään aina lemmikin iholla.

Miten takut hoidetaan – ja mitä ei saa koskaan tehdä

Pienen, vielä pehmeän huopuman saa usein purettua sormin ja harvapiikkisen kamman avulla. PetMD neuvoo avaamaan takkua varovasti sen ulkoreunasta alkaen ja etenemään lyhyin vedoin kohti tyveä. Apuna voi käyttää kissoille tarkoitettua takkujen selvityssuihketta tai -vaahtoa. Pidä sormilla kiinni karvan tyvestä takun alapuolelta, jotta iho ei kiristy eikä toimenpide satu kissaan.

Älä koskaan yritä leikata takkuja pois tavallisilla saksilla. VCA varoittaa, että takut muodostuvat usein tiiviisti ihoa vasten, ja kissan paperinohut iho leikkautuu saksilla poikki järkyttävän helposti – usein täysin äänettömästi ja yllättäen. Pahoihin takkuihin on olemassa turvallisia takunavaajia. Mikäli takku on huopaantunut kiinni ihoon tai sijaitsee herkällä kainalo- tai nivusalueella, vie kissa suosiolla eläinlääkärille tai trimmaajalle. Cats Protection muistuttaa, että laajat ja kivuliaat huopumat poistetaan usein turvallisimmin vasta rauhoituksessa.

Älä myöskään kudo tai kisko tavallista harjaa tai pohjavillaharaa väkisin tiukan takun läpi, sillä kiskominen repii herkkää ihoa ja tekee harjauksesta kissalle pelottavan kokemuksen.

Ikääntyvien kissojen talineritys saattaa lisääntyä ja notkeus heikentyä, minkä vuoksi takkuja voi ilmestyä lyhytkarvaisellekin vanhukselle erityisesti selkään ja hännäntyveen. Siksi seniorikissan turkkia kannattaa tarkkailla tavallistakin tiheämmin.

Pienten huopumien selvittelyssä voi käyttää apuna turkkiin jätettävää tai poishuuhdeltavaa hoitovaahtoa, joka tekee karvasta liukkaan ja helposti kammattavan.

Tarvitseeko kissaa pestä tai ajaa koneella?

Kissan peseminen: Terve aikuinen kissa selviää yleensä puhtaanapidostaan ilman kylpyjä. Pesu on tarpeen lähinnä silloin, jos kissa ei sairauden, iän tai ylipainon takia pysty huolehtimaan itsestään, tai jos se on sotkenut itsensä johonkin myrkylliseen, tahmeaan tai pahanhajuiseen aineeseen. ASPCA ohjeistaa kampaamaan takut auki tai poistamaan ne lemmikkikarvatrimmerillä aina ennen kylpyä, sillä vesi vain tiivistää olemassa olevat takut.

Käytä vain ja ainoastaan kissoille tarkoitettua shampoota. VCA korostaa, että kissan ihon pH on 6,2–7,5, kun ihmisen iho on selvästi happamampi (pH 5,2–6,2). Ihmisten tuotteet kuivattavat kissan ihon ja vaurioittavat sen omaa suojakerrosta. Vettä kammoavalle kissalle kätevä ratkaisu on vaahtoshampoo, jota ei tarvitse huuhdella: vaahto hierotaan kuivaan karvaan ja harjataan pois. Herkkäihoisille yksilöille löytyy myös mietoja, probioottisia yhdistelmäshampoita.

Turkin ajelu: Kissan turkkia ei pidä koskaan ajaa alas ”kesähelteiden helpottamiseksi”. Karvapeite eristää myös lämpöä vastaan ja suojaa ihoa auringonpolttamilta – karvojen ajelu voikin altistaa kissan lämpöhalvaukselle. Ainoa syy turkin koneelliseen ajeluun on lääketieteellinen, kuten pahasti huopaantunut turkki tai ihotulehdus, ja tällöinkin toimenpide kannattaa jättää ammattilaisen hoidettavaksi.

Milloin turkki viestii terveysongelmista?

Turkin huono kunto on usein ensimmäinen merkki kissan piilevästä sairaudesta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat jotain seuraavista:

• Kiilloton, rasvainen tai voimakkaasti hilseilevä turkki. Nämä voivat kertoa allergiasta, suolisto-ongelmista tai aineenvaihduntasairaudesta, etenkin jos oireet palaavat pian harjauksen tai pesun jälkeen.
• Kaljut kohdat tai tuppoina irtoava karva. Kyse ei ole tavallisesta karvanlähdöstä, vaan taustalla voi olla loistartunta, sieni-infektio (kuten pälvisilsa) tai bakteeritulehdus.
• Liiallinen ja pakonomainen nuoleminen. International Cat Care muistuttaa, että liikanuolemisen seurauksena karva katkeaa usein sängelle, kun taas hormonaalisessa karvanlähdössä karvattomat alueet ovat täysin sileitä. Taustalla voi olla kutinaa, nivelkipua tai stressiä.
• Kissa lopettaa itsensä puhdistamisen kokonaan. Nivelrikkoa potevalle tai lihavalle kissalle asennon vaihtaminen ja takapään hoitaminen voi olla liian kivuliasta. Jos takkuuntumiseen liittyy apaattisuutta, ruokahaluttomuutta tai haluttomuutta hypätä, varaa aika tutkimuksiin viipymättä.

Myös laadukkaalla ravinnolla on suuri merkitys turkin hyvinvointiin. Lue tarkemmin aiheesta artikkelistamme, joka käsittelee sitä, milloin kissa tarvitsee ravintolisiä. Karvapallojen ehkäisyyn ja niiden luonnolliseen poistumiseen voi käyttää apuna myös mallastahnaa, mutta jatkuvaan oksenteluun tulee aina hakea syy eläinlääkäriltä.

Harjaushetki on luonteva tilaisuus tarkistaa lemmikin vointi muutenkin. Samalla silmäyksellä kannattaa vilkaista myös lemmikin suuhun – aiheeseen voit perehtyä oppaassamme kissan hampaiden puhdistus kotona.

Aloita jo tänään: viisi minuuttia riittää

Ota kissasi turkille sopiva kampa tai harja esiin ja aloita viiden minuutin leppoisalla tuokiolla tänä iltana. Etene aluksi vain lemmikille mieluisille alueille, kokeile perään metallikampaa ja tarkasta ihon kunto. Jos huomaat karvattomia laikkuja, tiiviitä huopumia tai arkuutta, ota yhteys eläinlääkäriin. Laadukkaat harjat ja muut turkinhoidon välineet löydät MiuMjaun tuotevalikoimasta.